Tyytyväisyyttä ei selittelemällä saavuta.
Hajoaminen alkaa siitä, kun ei enää pysty palautumaan.
Ongelmat, ahdistukset, vaikeudet ja muut koukerot alkavat vaivaamaan, kun rupeaa odottamaan ja vaatimaan muilta osallistumista, kannustamista ja muuta paskaa.
Jokainen tilaisuus on ainutlaatuinen ja siksi myös viimeinen.
Harva siihen tyytyy, mitä on saanut ja kokenut...ja jos on saanut ja kokenut paljon, niin traumatisoituu siitä.
Toisilta kunniaa hakeva jää aina vajaaksi.
Toisille näyttäminen on esittelyä, itselleen näyttäminen on todellisuutta.
Joidenkin pää hajottaa itsensä.
Kusipäiden ärsyttäminen on lempipuuhaani.
Pelkurit eivät uskalla tutustua edes itseensä.
Ei ihmisen luomassa maailmassa mitään turvaa ole.
On karmeaa, jos sattuu olemaan juuri se henkilö, jolle ihmiset haluavat avautua.
Tärkeimmät päätökset pitää tehdä heti.
Vaistot opettaa sen, mikä ei ole opittavissa.
Tietoa on niin paljon, että vain vaistoilla voi ehtiä ne omaksumaan.
Vertailu on täysin turhaa, koska joka suuntaan riittää verrattavaa loputtomiin.
Ymmärrykseen, älyyn, viisauteen, menestykseen, kehitykseen ja kaikkeen muuhun vastaavaan rakastuneet, hakevat vain turvaa tyhjään elämäänsä.
Vaistot vieroksuu korostettua ymmärrystä.
Voimakas tunteellisuus liittyy alhaiseen älykkyyteen.
Pidä oma alueesi puhtaana.
Pienisieluiset kiirehtii.
Vaihtoarvon tietää jälkikäteen.
Oleellinen löytyy ajattelematta.
Tärkeimmät asiat tulevat ajatusten ohi.
Viha kantaa hautaan saakka.
Uskonasioita ei ole olemassakaan - on vain tietoa.
Jokainen saa huolehtia päästänsä täysin omatoimisesti.
Henkinen kehitys on kaikkein arvokkainta.
Ratkaisut elää rauhassa.
Vitutus ehkäisee masennusta.
Ei ole ihmistä tyhmempää.
Äärimmäinen yksinkertaisuus on todellisen ymmärryksen ymmärrys.
Isot kokonaisuudet pitää nähdä mikroskooppisina ja pienet kaiken kattavina.
Kuolema tulee - etkä ole valmis.
Vapaa mieli voittaa kuoleman.
Ihmistä pystyy ohjailemaan aasiakin helpommin.
Pahantahtoisen uteliaisuuden voittaa vain rajaton ahneus.
Kiirettä kantaa rauhallisuus.
Yhden häiriön sammuessa, on toinen jo raskaassa nousuhumalassa.
Ymmärryksen heikkenemistä ei itse havaitse.
Ainoa tarkoitus on lähteä saappaat jalassa.
Kyllästyminen on paheneva sairaus.
Jos tuntuu sille, että menee liian hyvin, niin kannattaa vetää murhakännit.
Älä ikinä aliarvioi, tai ylenkatso niitä, jotka eivät itseänsä kontrolloimaan pysty...eivätkä koskaan itsellensä mitään mahda, juoksevat vain kaduilla ilman tarkoitusta, päämäärää, kunniaa, moraalia ja ymmärrystä etsimättä. He ovat hyötyjiä ja loisia, tuhoon ja hävitykseen kiintyneitä ja häpeävät sitä. He ovat saastaa, mikä itseänsä monistaen, pyrkii vain lisäämään väkivaltaa, kärsimystä, pelkoa ja vihaa. Heillä ei ole sisäistä rauhaa, rakkautta ja tasapainoa, minkään kehittämiseksi, tai ylläpitämiseksi. He tulevat silmillemme ja niskaan, mitään keinoja, tai tapoja hyödyntämättä ja ovat siksi vahvoilla, koska eivät omaa minkäänlaista moraalia, kunniaa ja ihmiselämän arvostusta - kuin nyrkkeilyottelu, missä toinen noudattaa sääntöjä ja toinen astuu kehään rynnäkkökivääri kädessään...He edustavat todellista pahuutta, mikä pystyy naamioitumaan, olemaan kärsivällinen ja iskemään kiinni, ilman tunnetta, ymmärrystä ja tarkoitusta.
Ihmisen mitta on itsensä hallinta.
Aina voi olla paremmin, tai huonommin.
Kaikki he, jotka työllään ja asenteellaan nostivat elämän merkitykselliseksi ja nautittavaksi elää, unohdetaan ja painetaan alas silloin, kun uusia ja mukamas ylevempiä arvoja ja tapoja elää ruvetaan esille tuomaan. Hyvänä esimerkkinä ovat sotiemme veteraanit, joita alkuun huudettiin apuun ja sitten rauhan aikana syytettiin ja jätettiin syrjään. Tällaista oli siis sotien jälkeisinä vuosina, nyttemmin on arvostus jo eri luokkaa. Mutta samaa linjaa noudattaa nykypäivän "muotisuuntaukset", joilla ei olisi ollut mitään sijaa, tai paikkaa, silloin kun Suomesta kehitettiin hyvinvointivaltiota. Nyt heitä, jotka työllänsä ovat hyvinvointivaltion luoneet, pyritään korvaamaan halpatyövoimalla ja painostetaan muuttamaan perusarvojaan ja -ajatteluaan.
Siinäpä kiitos rakkaudesta kotimaataan kohtaan.
Palautuminen pitkittyy ajan myötä, kunnes ei enää palaudu.
Kuolleet ovat aina seuranamme.
Teemme päätöksiä koko ajan, koska sekin on päätös, ettei tee päätöksiä.
Kun yksi tavoite on saavutettu, ruvetaan hakemaan toista, eikä koskaan olla tyytyväisiä.
Joitakin vakioita pitää päähänsä ankkuroida - kuten se, mikä on oikein ja se, että taistelee loppuun saakka sen eteen.
Vaatimatonkin suoritus, on suoritus.
Hiuskarvan varassa meistä jokainen roikkuu.
Jotkut ovat löysiä räkiä ja jotkut tiukkoja, lihaksikkaita käärmeisiä ja jos kuulut jälkimmäiseen ryhmään, niin yritä hyväksyä se ja olla onnellinen.
Jotka esittävät lujia, ovat heikompia kuin ne, joita halveksivat.
Kuinka tyhmä pitää olla uskoakseen jumaliin? Itse uskoisin Supermaniin, jos se olisi olemassa, koska se toimittaisi nämä Putlerit ja muut paskiaiset helvettiin täältä.
Jokaisella omat merkityksensä, mutta samat kuolemat.
Kun teet niinkuin on oikein, saatat ajan kanssa yllättyä, että olet paljon lujempi kuin ne, joita pidit lujina.
Ajan myötä, ei mikään enää...pidä hengissä!!!
Se joka antaa nyrkkiä, ei tarvitse sitä, joka antaa kukkasia, mutta se joka antaa kukkasia, tarvitsee sitä, joka antaa nyrkkiä - siis poikkeusoloissa...
Älä kiirehdi minnekään, niin olet jo perillä.
Merkittävin saavutus elämässäni on henkinen tasapaino, joka vaatii näyttönsä jokainen hetki.
Jokainen sitä miettii: mitä lyhyellä elämällään kannattaisi tehdä.
Sopiva määrä vitutusta ja kipua pitää terveenä.
Vitutus jatkuu senkin jälkeen, kun ei edes seiso.
Moni asia on alussa hankala ja lopussa ylivoimainen.
Moni ei sano pystyvänsä tuohon ja tähän, mutta pakon edessä syövät vaikka raakoja rottia ja tekevät voltteja eteen ja taakse. Moni myös sanoo pystyvänsä tuohon ja tähän, mutta pakon edessä kuolevat ennemmin. Sillä ei siis loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, mihin mukamas pystyy, tai ei pysty - vaan sillä, kuinka tärkeää kulloinenkin pystyminen henkisellä tasolla on.
Se on paha, jos ei ole edes mitään pakkoa - tehdä mitään.
Turhaa se on mistään huolestua, lopuksi kaikki menee kumminkin päin helvettiä.
Älä rupea luulemaan mitään, koska pian rupeat luulemaan lisää - aina uupumiseen saakka, vai mitä...niiku luulet?
Ainoa rikkaus on henkinen.
Kun pahuus käy ylivoimaiseksi, ruvetaan uskomaan ja ajattelemaan, että kaikki kääntyy paremmaksi. Uskomista ja ajattelemistakin tuhoisampaa on käytännön toimet yrittää muuttaa pahuutta. Hyvää tarkoittavat käytännön toimet, ovat vain lisähalkoja sen kaiken nieleville liekeille.
Jos ei itse itseänsä arvosta, niin miten sitten muut arvostaisivat?
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella.
Pahuuden ruokaa on kaikki kaunis ja vilpitön. Se käy kiinni alhaalta - niin alhaalta, että sitä on vaikea havaita. Sillä ei ole mitään pidikkeitä, tai moraalia, eikä se alkuun päästyään, koskaan lopeta. Se tuo eteemme niin karmeita ja luotaantyöntäviä tekoja ja ajatuksia, että lamaannumme. Ja lamaannus avaa sille suorat tiet kulkea minne se haluaa.
Helppo ihmistä on lyödä, kun lyö vain tarpeeksi alas.
Yhä useamman ainoa liikuntaelinsairaus on laiskuus.
Jos ajatusta jarruttaa, on hidas.
Epäsäännöllisyys takaa tasaisen mielen.
Valittaminen ei ole ratkaisu.
Rupea monipuoliseksi, niin ei kyllästy.
Ei mitään kannata liian helpoksi tehdä - ellei sitä halua menettää.
Elämä on niukka resurssi.
Ota vähäisestäkin onnesta kiinni, äläkä ainakaan sitä lisää hae, ettei se vähäinenkin onni karkaa, koska onni karttaa ahneutta, julmuutta, itsekkyyttä, pahansuopaisuutta, loisia, kusi- ja paskahousuja, sekä heikompiensa päälle kävijöitä.
Jos et pysty edes keskinkertaiseen, niin tee sekundaa, kunhan jotain teet.
Turhautuminen on yksi karmeimmista henkisistä tiloista, koska vaikka sen tiedostaa ja ymmärtää sen mekanismin, niin siitä huolimatta sitä ei yritä vastustaa.
Helpointa siinä on onnistua, ettei saa mitään aikaiseksi.
Laki ja järjestys ovat muuntautuneet niin paljon, ettei enää voi olla varma...onko niitä edes olemassa.
Resursseja kysytään aina enemmän, kuin mitä on tarjota.
Saasta kypsyttää kaikki muut, paitsi sen aiheuttajat.
Hullu, ruma ja sairas maailma, kuin "pyhä" kolminaisuus.
Ennen sanottiin, että jos tädillä on munat, hän on setä, mutta nykyään, jos tädillä on munat, hän voi olla mitä hyvänsä.
Yritin olla ajattelematta, koska olin varma, että en pystyisi olla ajattelematta. Ajatukset pyörivät loputtomalta tuntuvan ajan, kunnes kadotin ne - nyt en tiedä enää, mitä ajatella...
Toteuta aina kun siihen kykenet, koska tulee jaksoja, jolloin ei pysty, tai ei halua pystyä, tai ei ylipäätänsä halua mitään.
Sillä ei ole merkitystä mitä on, vaan sillä miten toimii.
Ei ihmisen johtamana mitään hyvää seuraa, koska niitä on aina enemmän, jotka kusevat kaiken.
Sopeutuminen ei tarkoita taipumista, vaan ajattelun ja toimintatapojen sovittamista vallitsevaan tilanteeseen. Ongelmien keskelle joudutaan silloin, kun ymmärryksen taso, ei riitä erottamaan sopeutumisen ja taipumisen keskinäistä eroavaisuutta.
Ensimmäinen virhe oli keksiä ydinpommi. Toinen virhe oli tehdä se ja viimeinen virhe oli antaa muidenkin tehdä niitä.
Kuolleet eivät tiedä kuolleensa.
On lukemattomia tapoja kuolla, tai sairastua niin, että kuolee ensin henkisesti ja jatkaa elävänä kuolleena varsinaiseen kuolemaan. Kuolema on läsnämme jokainen hetki ja sattumien summana, kuka tahansa, milloin tahansa saattaa jättää maallisen taivalluksensa, sitä kenenkään edes aavistamatta. Joku hullu saattaa innostua ampumaan, kun olet poimimassa pakasteseitiä K-kaupassa ja kuolet perse pystyssä, pää pakastimessa. Kaiken lisäksi, vain omistajansa nyrkin kokoinen sydän, pumppaa ilman mitään päivälepoja - joillakin jopa 100 vuotta. Miten niinkin vaatimaton lihamötikkä jytkyttää vaan menemään - ilman mitään taukoja? Sen tarkempi ajattelu, alkaa puristamaan rinnasta...
On tärkeää selvittää itsellensä kaikki se, mikä vie pois tasapainosta. Selvittäminen ei ole helppoa ja siksi sen jättää helposti suorittamatta, mutta se on välttämätöntä, koska muuten tunne ja tietoisuus tasapainostaan kuihtuu - ja pian on samanlainen kuolaava zombi, kuin muutkin.
Tavallinen ihminen hakee tasapainoa, terveyttä ja rauhaa. Kun hänen eteensä heitetään ihmispetojen järkyttäviä tekoja ja niiden seurauksia, käy helposti niin, että peräännytään ja ruvetaan etsimään poispääsyä tilanteesta. Mutta juuri niin pahuus toimiikin ja menestyy: se ottaa isoja alueita haltuunsa, koska kukaan tervejärkinen ei halua siellä olla. Kuten suurkaupunkien rotat: ne lisääntyvät valtavaa vauhtia ja saasteet vain vahvistavat niitä. Ne käyvät heikompiensa kimppuun ja levittävät hengenvaarallisia sairauksia, joille itse ovat täysin immuuneja. Ihmispedoissa ei ole mitään muuta eroa kuin se, että ne kulkevat pystyasennossa.
Laske tavoitteita ja elä enemmän.
Pahuus ulostaa sinne minne menee ja saa sivistyksen väistymään. Se luo tilaa, pilaamalla alueet mihin menee. Se rikkoo lakia ja järjestystä niin törkeillä tavoilla, että mikään valtio ei pysty vastaamaan sen aiheuttamaan tuhoon, saati korjaamaan henkisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja lukuisia muita vaikutuksia, jotka vielä ajan kanssa kertaantuvat.
Paskaa sataa niin paljon, että pönttö menee jumiin, eikä vessaa enää siivota ja pahuus voittaa!
Tärkein tieto on se, mitä ei tiennyt edes etsivänsä.
Kärsivällisen ei tarvitse odotella.
Mitä vaativampaa on edessä, sitä rauhallisemmin pitää ajatella ja edetä, koska silloin toimii nopeiten.
Jos tänään teet päätöksen huomisesta, niin huomenna teet päätöksen ylihuomisesta, kunnes uskot, että et edes pysty siihen. Onkin oleellista toteuttaa ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen päättää miten jatkossa etenee, koska ilman aloitusta, ei edes tiedä mistä pitäisi päätöksiä tehdä.
Ymmärsit varmaan? Ja jos et ymmärtänyt, niin tee niinkuin on oikein, mutta jos et ymmärrä hyvän ja pahan eroa, niin olet sitoutunut jälkimmäiseen, eikä ymmärryksesi tule koskaan kehittymään sille tasolle, että siitä olisi hyötyä yhdellekään elävälle sielulle.
Vain ihminen oli niin tyhmä, että rakensi ydinaseen ja antoi mahdollisuuden myös ihmisistä alhaisimpien rakentaa niitä. Kaiken tämän kruunasi oletus ja jopa varmuus siitä, että ydinaseuhka estäisi sotien aloittamista, mutta unohdettiin täysin ne alhaisimmat, jotka käyttivätkin uhkaa juuri siihen ja vielä niin menestyksekkäästi, että muut valtiot katsovat sivusta, kun nämä rotat hyökkäilevät minne haluavat.
Sehän on vitun hyvä juttu, jos tietää olevansa älykäs...eihän sitä tyhmä edes ymmärtäisi!
Jokaisen yksilön pitää tietää muuttavansa koko maailma paremmaksi paikaksi, koska pelkkä usko siihen ei riitä, eikä se, että ajattelee että yksi ihminen ei voi maailmaa muuttaa. Ihmisiä on yli 8 miljardia ja jokainen heistä on yksilö ja jos jokainen yksilö ajattelisi, että ei voi yksinään maailmaa muuttaa, koska mahdottomallehan se tuntuu ja koska muutkin ajattelevat samalla tavalla, niin kaikenasteinen tuho ja kurjuus on tulevaisuutemme. Kyseessähän on pelkkä vastuuttomuus ja laiskuus, jolloin paha voittaa, koska se ei lepää koskaan.
Itsensä täydellinen hyväksyminen (ei koske Putlereita ja muita kusipäitä) ohjaa hyväksymään myös puutteensa ja virheensä, eikä ottamaan niitä rasitteina, vaan vain toimivaan kokonaisuuteensa kuuluvina tekijöinä.
Laiskuus on puhtaasti vastuuttomuutta ja sen seurauksista aktivoituminen, yltää pitkälle ihmisen historian synkimpiin vaiheisiin ja tähän päivään.
Vaihtoehtoja ei ole - jos yrittää selvitä.
Kyse ei ole siitä, ettei olisi mitään tekemistä, vaan siitä, ettei vaan kiinnosta - mikään.
Kun ei tarvitse edes ajatella, niin on täysin valmistunut ja automatisoitu.
Vain toteutunut on todistettavissa - kaikki muu on tyhjää täynnä.
Vitun outoahan tämä elämä on.
Mitään muuta ei ole kuin taistelu.
Jos ymmärtää ettei ymmärrä, niin ymmärtää jo paljon.
Puhki menevät ne, jotka yrittävät paikata jokaisen vuodon.
Älyllinen voitto on aina merkityksellisin, koska se perustuu kaikkien resurssien optimaaliseen käyttöön. Ja kaikkien resurssien optimaalinen käyttö tarkoittaa sitä, että käytetään vain tarvittava määrä voimaa, rahaa, puhetta ja paskaa, tai ei käytetä tiettyä resurssia, tai mitään niistä. Älyllinen voitto ei hevostele, eikä huutele sivullisille, koska kaikki ylimääräinen on energian haaskausta. Pelkkä optimaalisuus ei vielä kerro, mikä on sitten niiin älykästä...no: kaikki mitä toteutetaan, toteutetaan "oikein" - potkimatta mummoja päähän, käyttämättä voimaa siellä, missä sitä ei tarvita ja toteuttamalla kaikki niiden parhaaksi, jotka jatkavat siitä, minkä eteen edelliset kuolivat.
Ahkeran tyhmän ymmärrys ei kehity, mutta laiskan kehittyy, koska joutuu ajattelemaan selvitäkseen helpommalla.
Kehitys on tehnyt meistä alkukantaisempia.
Kehityksen huipun jälkeen valutaan takaisin.
Olemme saavuttaneet tason, mistä ylemmäs polkuja ei enää ole.
Luottamus on venäläistä rulettia.
Kännissä pystyy aikamatkailemaan, tosin teleporttaus arkeen tiputtaa kaikki oksat.
Kännissä voi nähdä tulevaisuuteen ja menneisyyteen...intiaanitkin uskoivat puhuvansa hengille ja motherfucker sinitakit ryöstivät heidän maansa.
Elämä on yhtä huopaamista ja soutamista, kunnes vene uppoaa.
Viha on ihan aitoa, koska siinä on yleensä vastakkain täydellinen kokemattomuus ja jäätyneissä kumisaappaissa toteutettu sadan kilometrin marssi.
Kännissä ottaa yhteyttä niihinkin, jotka eivät sitä olisi ansainneet.
Niinhän se on miten menee, tai miten "ymmärretään", muuthan tapetaan.
Ainut voima on henkinen.
On hyvä, jos rajojaan ei tiedä, koska silloin saattaa yltää uskomattomiin suorituksiin.
Ihmisen elämä on raakaa ja julmaa, sillä silloin kun menee hyvin, erittäinkin hyvin, on tiputus sieltä ja yritys nousta takaisin ylivoimaisen tuntuista, kun taas tasaisesti ryyppäämällä pitämättä kenestäkään, säästäisi omalla tavallaan itseään, tosin se olisi kyllästyttävää ja turhauttavaa ja sekin, ajan luomalla raskaalla viitalla, alkaisi vituttamaan.
Rakasta itseäsi ja vedä käteesi.
Jokaisen ihmisen elämä, on yhtäkään elokuvaa parempi.
Keskinkertaisella, tai niinsanotulla normaalilla ymmärryksellä, voi elämästä välillä pitääkin ja erinomaisella ymmärryksellä ei ymmärrä enää mitään, mitä ihmisrotuun tulee ja reilusti alle keskitason ymmärryksellä, on elämä vain jännää ja ihmeellistä. Jos voisit, tai jos ymmärrät, niin minkä "tason" valitsisit?
Missä sitten oletkin, niin pyri aina tuottamaan hyvää tahtoa ja mieltä - kaikille joita kohtaat.
Vaikeuksissa loistetaan.
Mikään ei ole niin hauskaa, kuin kusipäiden hakkaaminen.
Ymmärryksen menetystä, on vaikeaa ymmärtää.
Mahtavimpien ideologien, viisauksien ja suunnannäyttäjien suurin uhka ja päälleajaja on normaali järjen käyttö.
Tunteet ovat terveen järjen vakavin haastaja.
Paras suunnitelma syntyy toteutuksessa.
Aivoja pystyy kehittämään samalla tavalla kuin lihastakin ja esittelemäänkin kuin lihasta...ei siis päästä uloskaivamalla, vaan ajatuksina ja etenkin tekoina...ja teothan ovat sanojakin väkevämpiä.
Ikääntyessä toteaa kaiken olevan toivotonta ja haisee paskalle enemmän, mutta muuten on se sama paska kuin ennenkin.
Se yllättää aina, kun keskittyy, on kärsivällinen ja todellakin ajattelee...käyttää aivojaan muuhunkin, kuin siihen...että miten paljon sitä loppujen lopuksi ymmärtääkään, saati miten helvetin hyviin tuloksiin pääseekään, kun vaan puristaa rennolla otteella ja huumorilla, loppuun saakka.
Vain rohkeuden kautta vapaus hengittää.
Nuorempana oli kivenkova jätkä, iän myötä vain paska on kivenkovaa.
Väsymätön pyrkimys hyvään, siihen myös johtaa.
Ymmärryksen kehittyminen voi olla niin pelottavaa, tai niin suuri muutos totuttuun, että moni tyytyy siihen, eikä edes ymmärrä sitä.
Silloin kun kaikki on turhaa ja millään ei ole mitään merkitystä, voidaan se kaikki paska allekirjoittaa.
Sanat on luotu myös taiteelle, eli kun kirjoitan, tai puhun, niin onko se taidetta? Ei, ei se taidetta ole, sillä kaikki mitä ihminen puhuu, tai kirjoittaa ja etenkin se, mitä ihminen tekee, on pelkkää paskaa.
Ihminen, tai eläin - miten niistä kumpikaan pystyisi jakamaan jotain sellaista, mitä eivät koskaan ole saaneet ja kokeneet? Esimerkiksi rakkautta, vihaahan on tässä maailmassa, vaikka toisille jaettavaksi ja sitä myös jaetaan - pääosin pyytämättä.
Se on kyllä ihme juttu, että kun tekee, niin tapahtuu.
Jos yrittää mahdotonta, saattaa yltää keskinkertaiseen, tai jopa erinomaiseen.
Siinäkin voi olla oikeassa, ettei tiedä.
Mitä sitä pahaa opettamaan, sehän käyttää sitä hyvää vastaan ja mitä sitä tyhmää opettamaan, loukkaa vielä itsensä.
Rohkeus on ainoa judanssi mitä meillä on, ilman sitä on kaikkea muutakin ilman.
Rantautuuko raha varakkaan näköiselle, vaikka ei varakas olisikaan? Ja jääkö köyhän näköinen, vaikka ei sitä olisikaan, ilman pil...?
Liika löysä köydessä, löytää paikkansa kaulasta.
Joka pyrkii täydellisyyteen, hajoaa keskinkertaisuuteen.
Ei ihmiset niin tyhmiä ole kuin väittävät, eikä etenkään niin viisaita.
Jo pelkkä maaninen kämppänsä siivoaminen, voi tehdä ihmispolon onnelliseksi.
Se mitä joutuu pitkään pureksimaan, on hyväksi suolistolle, sekä aivoille.
Sen verran itsekäs pitää olla, ettei anna minkään (turhan) pilata fiiliksiään ja sen verran hullu, että pyrkii aina olemaan hyvissä fiiliksissä!
Voimaa tulee treenaamalla, ymmärrystä ajattelemalla ja sisua toteuttamalla.
Tulipalo ja paha, pitää pysäyttää heti, koska voimaannuttuaan vain hiillokset jää.
Pahuuden ydin on pätemisen tarve ja ainoana resurssinaan väkivalta.
He, joista ei mitään vastusta olisi, ovat kaikkein vaarallisimpia, koska juuri he turvautuvat myrkkyihin, selkäänpuukotuksiin, kyräilyyn, epäselvyyksiin, huhuihin, pahan mielen tuottamiseen, uhkailuun, mustamaalaamiseen (valkomaalaamiseen?), kateellisuuteen, moninaamaisuuteen, valheellisen tiedon levittämiseen, heikompiensa päälle käymiseen ja kaikkeen siihen saastaan, mitä ihmisen historia ja nykypäivä todistavat.
Asiat pitää ottaa juuri sellaisina, kuin ne ovat - muuten ne eivät koskaan selviä ja vain vaikeutuvat.
Nautinnot pilaa ihmisen.
Harvemmin toimii paremmin.
Pelkureilla on rohkea kieli.
Moni mestariteos on mestariteos, koska kukaan ei ole vielä ymmärtänyt sitä.
Helposti kyllästyvä, voi parhaassa tapauksessa olla jatkuvasti kehittyvä - etenkin jos kyllästyminen koskee kaikkea turhaa.
Alhaiset mielet olettavat myös muiden olevan kaltaisiaan, koska ovat alhaisia mieliä.
Haluaminen ja saaminen - luopuminen ja menettäminen.
Lahjat ja hyvät teot pitää antaa ja toteuttaa heti, koska niin ne vaikuttavat pidempään ja entäs jos huomista ei olekaan?
Kuolema selvittää sen, minkä elämä sotkee.
Välttämätön on liian raskas, vaikka juuri sitä pitäisi päässänsä kantaa - että muistaisi, arvostaisi, kunnioittaisi ja rakastaisi elämää.
Lepo on parasta silloin, kun samaan aikaan: tehty työ kantaa hedelmää.
Loppujen lopuksi: valta on sillä, joka eniten ymmärtää: todellisuutta.
Alkujen aluksi: valta on niillä, jotka ovat näennäisestä vallasta juopuneita ja joita massat seuraavat.
Ei sellaista pidä yrittää ymmärtää, mikä ei ymmärryksen piiriin mahdu.
Puhtaan rehellisyyden ja vilpittömyyden, voi petollisuus helposti tappaa - siksipä mihinkään ei pidä tuudittautua.
Ahneus juoksee jokaiseen rotkoon.
Elämä on äärimmäisen kovaa ja sen hakku heiluu sinne tänne, ilman tarkoitusta, tai päämäärää - ja kaiken tämän keskellä pitäisi antaa joka päivä parastaan, säilyttää intonsa ja halunsa selviytyä, vaikka emme selviydykkään - mutta onhan tämä vitun mielenkiintoista!
Sano A, sano B, sano ABC! Sanoitko? Hyvä! Olet asioihin sitoutunut yksilö!
Jokaiseella o o oma omat hä hö häiri häi häirööönsäää...
Ei ihminen koskaan mitään ihmeellistä tule aikaansaamaan.
Väsymys on jatkuvaa, turhautuminen varmaa, pettymykset päivittäisiä ja taistelu: aina yhtä ylevää.
Kun muisti on täynnä, sen menettää.
Olen kesä-, talvi-, syksy- ja kevätihminen - siis minkä tahansa jakson, tai väliosa jakson ihminen, jos olen hengissä.
Riittävän tiukoilla ollut, ymmärtää henkisten resurssiemme rajallisuuden, eikä siksi käytä energiaansa mihinkään turhaan, tai pyri heikentämään omaansa, tai muiden henkistä tasapainoa. Poikkeuksena ovat yksilöt, jotka myös ovat olleet vaikeassa asemassa, mutta ovat päättäneet ulkoistaa kärsimyksensä kaikkia koskevaksi.
Vanhemmiten kusihätä toimii herätyskelloa paremmin.
Kun ihmistä kehuu säännöllisesti ja taiten, alkaa se dille itsekin kehumaan itseänsä.
Vastuu painaa siellä, missä vain toinen osapuoli ottaa vastuun. Toisten teoista vastuun ottava, joutuu helposti asemaan, jossa hänen roolinsa helposti vakiintuu, kun taas vastapuolen toiminta muuttuu yhä vastuuttomammaksi. Vastuuta siis otetaan, siinäkin tapauksessa, että toinen osapuoli ei ota minkäänasteista vastuuta tekemisistään tai tekemättä olemisestaan - vastavuoroisuutta ei siis ole. Sitä voi verrata heitteillejättöön, kun mitään ei vaadita, eikä rankaista, vaan jätetään yksin ja ilman seuraamuksia.tä olemme niiin hyviä ja lähimmäisiä rakastavia ihmisiä? Mutta eikö rakkaus edellytä vastavuoroisuutta? - muutenhan se sammuu?
On paljon heikossa asemassa olevia ihmisiä, jotka kantavat vastuuta mielellään ja ylpeänä, mutta on paljon myös niitä, jotka näkevät vastuun muille, kuin itselleen kuuluvana osana toimivaa yhteiskuntaa.
On vaarallista ja typerää olettaa hyväntahtoisuuden automaattisesti kantavan hedelmää ja tuottavan myös antajalleen voimia jatkaa. Voimat alkavat näinä päivinä olevan yhden kurttuisen omenan varassa...
Sellaista vastuuta ei pidä ottaa, mikä on hyötymistarkoituksessa tarjottu: esimerkiksi vastuu toisten välinpitämättömyyden ja laiskuuden seurauksena kehittyneistä ongelmista.
Haluamisella ei ole mitään merkitystä, se on pysähtynyt olotila, eikä johda mihinkään - vain toteuttaminen synnyttää, runkkaaminen ei.
Ei aika mitään näytä - teot näyttää.
Kyllä ongelmia voi kantaa, jos tietää minne on niitä viemässä.
Kyllä se motivaatio tulee, jos on tullakseen.
Elämä on harhaa - kuolema todellisuutta.
Trauman voi voittaa vain ymmärryksellä.
Voihan sitä olla älyllekkin herkistynyt.
Mielialan vaihtelut ovat vain strategisia muutoksia: mukautumista eri tilanteisiin ja vaatimuksiin.
Mistä tahansa asiasta voi vetää johtopäätöksiä mihin tahansa suuntaan, mutta täysin eri asia on terveen järjen käyttö ja juuri siinä mennään raskaimmin kohti äärettömyyksiä ja sen yli.
Toisen hetkiä ei pysty varastamaan, ei edes huonoja sellaisia.
Ei se mitään, jos on herkkä ja tunteellinen, kunhan se ei mene tunteisiin.
Kun on paljon väkeä, on heillä myös valtaa. Eli väki + valta = väkivalta.
Harva niin toimii, kuin parasta olisi, vaikka tietoa olisi, koska laiskuus, pelkuruus, totuuden kieltäminen, mukavuuden ja miellyttämisen halu, sekä lukuisat muut tekosyyt estävät.
Vaativin tie on tasapainoisin, koska muuten sillä ei pysty edes kulkemaan.
Sanat eivät riitä ja puheet ovat pelkkiä kuolleiden kaasuja.
Perustarpeissaan, kuten nälissään ihminen hakee ruokaa, mutta järjettömyydessään ei sama tarvehakuisuus toistu.
"Aseista" tärkein on henkinen, koska se parhaimmillaan kattaa jokaisen vaatimuksen ja tilanteen.
Erinomaisen ymmärryksen taso, loistava mielikuvitus ja luulosairaus eivät ole hyvä yhdistelmä - jo pelkkä erinomainen ymmärrys nykymaailmassa altistaa masennukselle, epätoivolle ja -uskolle, sekä lukuisille muille psyykkisille solmuille.
Syyllistäminen on pelkureiden ja raukkojen tapa hyökätä.
Moni on kuolluttakin tyhmempi.
Vanhoilla on suurimmat päästöt.
Pakko jaksaa...ei monia muitakaan ole autettu vaikeassa tilanteessa.
Elämähän on vitun mielenkiintoista: saatat saada syöpädiagnoosin tänään ja kuolla kahden kuukauden päästä.
Parempi olla yksinkertainen ja jättää pelivaraa.
On terveintä myöntää heti, kun voimat loppuu, koska silloin palautuminen aikaistuu.
Yksin jokainen: päänsä kanssa.
Lepää niin, että et jaksa enää levätä, kunnes jaksat taas ja jos et jaksa enää juoda, mutta juot kumminkin - niin juo niin paljon, että kuolet.
Alhaalta pitäisi nähdä ylös ja ylhäältä alas.
Pahuutta on liikaa katsottavaksi ja mahdotonta sulatettavaksi.
Päähän kannattaa jättää tyhjää tilaa - ettei ajaudu kalloaan vastaan.
Ihmiset ovat pääosin perseestä, mutta luonto on monin paikoin hyvinkin kaunis.
